Mailankäsittelyn perusteet

Mailapelin harjoittelu

Aloittelevan sählyä ta1024px-Växjö_-_UHC_floorball_face-offi salibandya pelaavan kannattaa alussa keskittyä erilaisten laukausten, kuten lämäreiden, rannevetojen ja rystylyöntien treenaamiseen. Tämän lisäksi perusharjoittelun tulisi sisältää pallon kuljettamiseen liittyviä jaksoja, sillä tätä taitoa tarvitaan nopeatempoisessa pelissä jatkuvasti syöttö- ja maalipaikkoja haettaessa. Trikkilyönnit ja näyttävät temput, joita satunnaisesti näkee ammattilaisten otteluissa tai nettivideoilla, eivät juurikaan hyödytä. Niitä voi toki harjoitella huvikseen, mutta tämän ei tulisi viedä aikaa varsinaiselta treeniohjelmalta.

Yleisin aloittelijan virhe sählyssä ovat liian kovat laukaukset pelitilanteisiin nähden. Kovia kuteja toki tarvitaan, mutta tarkkuus kärsii, jos takana ei ole tuhansia onnistuneita lyöntejä. Parhaisiin tuloksiin pääsee maltillisella lyöntiharjoittelulla, jossa ensin keskitytään tasaisen varmasti lavasta lähtevään palloon ja tarkkojen laukausten hiomiseen. Lyöntien kovuutta kasvatetaan hiljalleen sitä mukaan kun omat taidot kehittyvät. Yksinkin voi parantaa vetojen tarkkuutta, mutta kavereiden kanssa on syytä treenata sekä syöttöpeliä, että lyöntejä suoraan syötöstä, jotta yleinen pallonkäsittelytaito kohtentuu peleihin sopivaksi.

Lyöntilaukaus ja rystylyönti

Palloa lyödään voimalla kuten jääkiekossa lätkää, sillä erotuksella että salibandyssa maila ei nouse sääntöjen vastaisesti polven yläpuolelle. Oikeaoppisessa lämärissä mailan lavan tulisi osua ensin maahan muutamasta sentistä viiteen senttiin, ennen kuin se koskettaa palloa. Näin laukauksista saadaan sekä tarkkoja, että tarpeeksi lujia, jotta pitkätkin kudit onnistuvat vaivaten. Rystylyönti on lämäriä vastaava, mutta palloa lyödään lavan kuperalla puolella. Etuna on laukaussuunnan nopea vaihto ilman kehon kääntämistä, jos tilanne sitä vaatii. Pallon suuntaa on kuitenkin vaikeampi hallita, joten rystylaukausta on parempi käyttää harkiten.

Rannelaukaus

Rannelaukauksessa palloa kuljetetaan eteenpäin irrottamatta sitä lavasta ja kun sopiva maalipaikka on hollilla, pallo laitetaan liikkeelle nopealla rannevedolla, jossa käsien lisäksi koko vartalo toimii voimanlähteenä. Ranteiden tulee mennä lyönnin aikana lukkoon, jotta voima välittyy mailan varteen tiukasti. Rannari on tarpeen myös tukalissa syöttö- ja pallonkuljetustilanteissa, joissa kehon asento ei välttämättä ole aina optimaalinen.

Puolilämäri (svenssoni)

Jääkiekosta tuttu ja myös svenssonina tunnettu puolilämäri on yhdistelmä lyöntilaukaisua ja nopeaa rannekutia ja se soveltuu lyhyen pallonkuljetuksen jälkeen pienessä tilassa tehtäväksi. Tämä on rannarin ohella hyökkääjän tärkein vetotyyli, sillä sitä voi käyttää lähes joka tilanteessa. Hallussapidetty pallo ”näpäytetään” eteenpäin erittäin terävällä ranneliikkeellä mailan toimiessa vipuvartena aivan vedon loppuvaiheessa. Tätä lyöntiä kannattaa käytää pelitilanteen mukaan varsinkin silloin kun aikaa tai tilaa on rajatusti.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *